Takaisin etusivulle

Rouhimäen tallikirja

 


4. kesäkuuta 2016 - Stadi

Tiedäthän sen rentouttavan tunteen, kun et kykene ajattelemaan mitään muuta kuin tätä hetkeä. Mieleesi eivät mahdu surulliset uutiset, asiat; jotka olisi pitänyt tehdä eilen, puhelut; jotka tulisi hoitaa huomenna, päämäärien saavuttamisen suunnittelut, eivät ajatukset siitä mitä olisi jo pitänyt tehdä; syyllisyys siitä, että ne ovat yhä tekemättä. Juuri se tunne täyttää minut istuessani satulassa. Kuunnellessani Stadin kavioiden rummutusta hiekkatiellä, sen voimakasta pärskintää. Noustessani kevyeen istuntaan haluan orin laukata mahdollisimman vapaasti ja niin nopeasti kuin se itse haluaa. Sen musta kaula kiiltää ilta-auringossa, pitkät jalat vilahtavat toistamiseen katseeni alla. Tuuli saa silmäni vuotamaan ja mieleni on tyhjä. En osaa kuvitella mitään hevosta kauniimpaa - satua läheisempää. Mehän melkein lennämme.

Istun alas satulaan kun tunnen Stadin hidastavan askeltaan. Se hidastaa välittömästi rauhallisempaan laukkaan, raviin, reippaaseen käyntiin. Silitän tätä niin rakastamani hevosen kaulaa ja huomaan itsekin olevani hiestä märkä. Aurinko värjää taivasta purppuraiseksi, peltojen yllä pörräävät itikkaparvet ja niiden kimpussa linnut. Hiljaisuus on luonnon ääntä ja kaukaisten autojen heikkoa mölyä. Muistan pelänneeni hevosia paljonkin nuorempana, mutta vain niiden kontrolloimattomuutta. Sitä, ettei hevosta voi koskaan täysin hallita eikä sen seuraavaa liikettä voi aina ennustaa. Mutta, en ole voinut pelätä hevosia ollessani niiden selässä, sillä silloin ajatuksesi ovat siinä hetkessä eikä niiden sovi harhailla eri vaihtoehtoihin mitä hevonen saattaisi tehdä. Olen joutunut keskittymään siihen, mitä hevonen tekee juuri nyt ja olen valmis reagoimaan teki se sitten mitä tahansa.

Stadi täytti kuukausi sitten 17 vuotta. Kaunista mustaani ei voisi uskoa niin vanhaksi.
Sehän on elämänsä kunnossa.


3. maaliskuuta 2016 - Uusia asukkeja

Katselin tuossa päätallin tyhjää karsinaa ja mietin millainen otus sinne oikein sopisi. Yksityistä ei oltu saatu sinne houkuteltua, joten miksi pitäisi karsinaa tyhjänäkään pitää. Selailin sitten hevosmarkkinoiden ilmoituksia yhdestä lehdestä kahvia hörppiessä ja silmiin osui vaikka minkälaista kiinnostavaa nelijalkaista: hieman harvinaisempia rotuja, tuttuja puoliverisiä sekä erilaisia poneja. Norjanvuonohevosta olin jo pari vuotta sitten suunnitellut kun ostinkin vahingossa Taavon. Nyt kiinnostus pörröistä vuonista kohtaan kasvoi räjähdysmäisesti. Satuinpa sitten näkemään myös nuoren ja notkean ratsuponin, joka tekisi varmasti monet estehirmuistamme iloiseksi.

Pari puhelinsoittoa ja tapaamiset ponien luokse oli sovittu. Niin, vain yksi karsinahan meillä oli vapaana, mutta kummatkin ponit tuntuivat kovin tärkeiltä lisäyksiltä Rouhiksen joukkioon (ja Ukko oli saanut hermot kireiksi useammalle kuin yhdelle tallilaiselle). Burr eli hauskemmin Pipo osoittautui sen verran hienoksi ja sporttiseksi poniksi nuoresta iästään huolimatta, että se oli pakko lastata traileriin jo lyhyen koeratsastelun jälkeen. Talviturkkinen Rasmuskin oli juuri sitä mitä vuonikselta hain, eikä sitäkään sopinut jättää ostamatta. Rasmus oli omistajan sanoin varmajalkainen maastoilija ja jopa valjakosta kokemusta haalinut ruuna.

Ajaessani trailerin kanssa tallipihaan oli muutamia uteliaita hoitajia kerääntynyt todistamaan tätä hetkeä, jolloin allekirjoittanut esittelisi poppoon uusimmat ja valmistautuisi kuulemaan Markuksen mielipiteet (- joilla ei tässä kohtaa enää olisi edes hirmuisesti väliä). Ponit peruuttivat nätisti vuoroperään kuljetusvaunusta matkatamineet yllään, ja ottivat ystävällisinä vastaan taputukset ja ääneen huokaistut kehut. Piposta näkyi matkasta kerääntynyt ylimääräinen energia sen astellessa hieman levottomasti riimunnarun jatkeena, kun Rasmus taas olisi voinut siirtyä suoraan heinäkasalle tai torkuille lämpimään talliin. "Ihan hienot ponit nappasit", Markus päästi suustaan yhtäkkiä yllättäen minut täysin (mies taisi olla vain salaa tyytyväinen Ukkospojan tulevasta muutosta pois omasta pihapiiristä).


21. helmikuuta 2016

Vain viikko jäljellä Pikkumyllyn talviriehaan! Olin mennyt ja ilmoittanut riehan söpöysnäyttelyihin Simon, Helppo C-luokkaan Valtterin ja Helppo B-luokkaan Miksun. Edessä möllötti siis trailerireissu kolmen orimiehen kanssa (onneksi jokainen sentään osaa jotenkuten käyttäytyä, varsinkin Simo on hyvin rauhoittava voima. Tiina on lupautunut kisa-avuksi eikä lisä-apukaan olisi pahitteeksi. Treenipäiväkin tuli valittua onnistuneesti, sillä aamulla valkeni harmaa sunnuntai ja märkää lunta tuiskusi vaakatasossa. Hevosetkaan eivät näyttäneet viihtyvän tarhoissaan, kun lähestyin mustaa Valtteria sinisen riimunnarun kanssa. Kalle mutisteli tyynesti heinäkasan rippeitä, nuorikkomme Ukko taas tuli tervehtimään Valtteri vanavedessään. Ukkohan on hieman pahansisuinen välillä, mitään sille ei ole ikinä sattunut, mutta mieli on musta useammin kuin harvemmin. Ehkä nuorikko kaipaa vain omaa ihmistä, jolle paljastaa mussukka-puolensa. Pysähtyessään kohdalleni kävi Ukko heti hieman tunnustelemaan takin hihaani ja rapsutin orin turpaa ja hieman otsaharjaan alta: "oletpas sinä hyvällä tuulella tänään", ihmettelin ääneen ja kaivoin puolikkaan hevosnamin taskun pohjalta. Ori sai herkkuja kädestä aniharvoin, niin kuin muutkin pollet, joten tapahtuma sai Kallen vilkaisemaan suuntaani ja Valtterin nopeuttamaan askeltaan luoksemme. Musta olisi tietenkin halunnut itselleenkin namin, mutta olin saanut tarpeekseni loskalumesta ja kiinnitin riimunnarun orin riimuun. Valtterin kanssa treenaaminen sujui maneesin suojissa yllättävän hyvin, vaikka ori ei kovin mielellään taipunutkaan kaikkiin kiemuroihin. Askellajien vaihdot taas menivät kuin vettä vaan; hevosesta löytyi sekä puhtia että malttia hidastaa. Kyllä tämä tästä!


Uutiskirje 02/2016

Hei te ihanaiset Rouhislaiset!
Syvimmät pahoittelut pitkäksi ajaksi hiljentyneestä Rouhimäestä (omistaja on unissaan valmistunut ammattikorkeakoulusta ja päätynyt töihin). Mutta, nyt on todellisuuteen heräämisen aika, sillä tallin nelijalkaiset kaipaavat huomiota osakseen ja minä itse tarvitsen kipeästi luovaa pakopaikkaa = tallin rauhaa, tarinointia ja albumiin piirtelyä.

Kysymys kuuluukin sinulle hyvä hoitaja/tallityöntekijä/tärkeä tallilainen: haluatko jatkaa tallissa a) "aktiivisesti" joskus tallivihkoon kirjoitellen/kuvia liittäen silloin kun sinusta siltä tuntuu jatkaen hoitajan tai muun tehtävissä?
b) vain "nimellisesti" talliväen listalla, mitään sen kummemmin osaa ottaen, mutta me muut saamme yhä pitää sinut tarinoissamme?

Ehkä tällainen kahden vuoden tilannekatsaus on oivallinen, jotta te saatte mahdollisuuden kuulla tallin herätyksestä ja minä vastaavasti odotan mielenkiinnolla kuinka monet teistä on mahdollista tavoittaa. Mikäli jostakusta ei mitään kuulu seuraavan.. muutaman kuukauden sisällä, siirrän henkilön kunniakirjaan hevosen entisenä hoivaajana (en halua kenenkään talliin jättämää jälkeä heittää bittiavaruuteenkaan).

Ja sitten muihin "uutisiin"..

Helmikuun aikana on tapahtunut monenlaista:
Anne nimittäin kävi Taavon kanssa vieraan tallin maastoretkellä (tarina alla).
Rouhikseen tulee ilmoitustaululle (tai jonnekin seinälle) lista tarinoivista talleista ja tarinatapahtumien järjestäjistä.
Meillä järjestetään tässä keväällä joku kiva tapahtuma - kisat tai retki.
Arkistoista löytyi skannattavia otoksia lisättäväksi tallialbumiin (kuvaa tallihuoneesta, toimistosta, nelijalkaisista..)!
Viljo sai hoitajaksi Uppen - huippuhienoa!

Jähmeäähän tämä toiminnan palauttaminen on - piti jopa etsiä uusi vieraskirjan tarjoaja entisen tilalle (eikä tuo uusi löytö vieläkään tunnu luontevalta). Pitänee tutkia myös foorumeja vaihtoehdoksi, en tiedä kuinka mukavaa hoitotarinoiden lähettäminen on sähköpostitse?

Voimahalauksin,
Anne



14. helmikuuta 2016 - Taavo
Ystävänpäivän maastoretki Funnelissa klo. 13.00

Ah kirpeä pakkanen ja auringon paiste - mikäs sen parempaa. Ystävänpäivä uusien kasvojen kanssa ja vieraassa miljöössä tuntui heti ajatuksena niin hauskalta, että olin ilmoittautunut siltä istumalta. Hidastaessani autolla Funnelin pihamaalle punaiset rakennukset ja tarhailevat hevoskaverukset saivat minut harmittelemaan ettei tarkempaan talliin tutustumiseen ollut aikaa ennen maastoretkeämme. Löydettyäni autolle trailereineen parkkipaikan oli Taavo ulkona alta aikayksikön (ruuna on ollut aina himputin mukavaa matkaseuraa). Riisuttuani Taavon matkakamppeet ja harjattuani vielä kerran kevyesti tuuhean talvikarvan suoraksi, päätin heittää maastotamineetkin ylle saman tien ja tutustua muihin retkeläisiin vasta ratsailta. Heidi ei enää tuntunut ollenkaan vieraalta, sillä olihan hän ollut hetimmiten minua ja Taavoa vastassa.

Kun kaikki olivat varusteissaan ja valmiina maastoon, sain hyvän kuvan siitä millaiseen poppooseen olin liittynytkään: iloisia ratsastajia ja kappas: kaksi tammaa, kaksi ruunaa ja oria - sattuipa sopivasti! Hetken rupateltuamme olivat kaikki valmiita lähtemään liikkeelle. Varsinkin Heidin komea Jätkä, joka taisi pörhistellä kaikkien muiden ratsujenkin puolesta. Taavoa moinen liikehdintä korkeintaan väsytti vaikka nuoria tässä vielä ollaankin (sekä ratsu että ratsastaja).

Pääsimme lähtemään ajallamme maastoon ja kaunis talvimaisema imaisi onnistuneesti kaikki ratsukot. Olin taiteillut Taavon paksuun otsalettiin vaaleanpunaisen nauhan, ja olihan toki satulahuopakin vaaleanpunainen juhlapäivän kunniaksi. Askeleemme tuntuivat kovin raskailta varsinkin hentoiseen Nami-tammaan verrattuna, joka nosteli siroja jalkojaan kuin tanssija konsanaan. Palattuamme takaisin nyt jo tutulle tallipihalle, sain ilokseni kuulla meitä odottavasta kaakaotarjoilusta. Ratsumme pääsivät täten lämmittelemään mukavaan talliin varusteistaan vapautettuina, kun kaksijalkaiset löysivät tiensä tallin taukohuoneeseen. Mikä olisikaan voinut olla osuvampi päätös ystävänpäivän maastoretkelle kuin uusiin ystäviin paremmin tutustuminen varpaita sulatellessa ja keksejä napostellessa.


4. toukokuuta 2014

Näin se toukokuu vain tulla tupsahti. Viimeisin päiväkirjamerkintä minun osaltani oli.. helmikuussa? Puolustuksekseni voin mainita olleeni edellisen kuukauden aikamoisissa reissutohinoissa, meinaan ihan Saksassa asti käväistiin myös paria ponia katsastamassa. Kumpikaan poneista ei tosin lähtenyt mukaan, mutta olen silti selannut kasvavissa määrin myyntipalstojen ilmoituksia. Onnekkaimmat tallilaiset ovat minuun tallilla törmänneet, mutta ne epäonnekkaat ovat varmasti ihmetelleet miksi tuo Markus on niin kovasti toimistossa nyhjöttänyt. Niin, minun hommianihan mies on siellä yrittänyt tehdä ja saada päivyristäni selvää; se kun on sekavan salaisella käsialalla koodattu.

Hoitajat ovat ahkerasti käyneet pitämässä hevosista huolta ja irtokarvat ovat saaneet kyytiä. Eipä ollut viime keväänä tallissa näin siistiä. Kevät sää näyttäisi ihan mukavalta, mitä nyt vähän kevyttä sadetta tekee (niin kuin juuri nyt) ja tuuli tuntuu kolealta. Uskon silti, että kyllä me tästä hieno kesä saadaan! Sitä odotellessa; nyt käyn varustamassa tuon ihanan Mirella-mamman mukaani leppoisalle maastokävelylle, josko sade malttaisi kohta loppua, ja sen jälkeen mennään Valtterin kanssa kiemuroimaan kentälle.


23. helmikuuta 2014

Voi tuota loskaa ja kuraa. Kyllä nyt ollaan menty niin keväiseksi sään puolesta että tiedä vaikka hevostenkin karvanlähtöaika alkaisi aikaisemmin! Sitä karvaa onkin sitten joka paikassa.

Päälle kuukausi on nyt menty vahvistetun tallijoukon voimin, ja täytyy sanoa että tyytyväisempi tallin omistaja en voisi olla. Hymyileviä hoitajia ja tallityöntekijöitä puuhastelee tallilla päivittäin enemmän tai vähemmän, ja voisinpa melkein sanoa, että kuulostaisi noiden nelijalkaistenkin hörinöinnit lisääntyneen!

Pitänee vielä ihan nimeltä mainita (ei-enää-niin-uudet) tallilaiset täällä tallikirjassakin: Malla sai rapsuttelijakseen Julian, Vivika on jo useasti rustaillut päivistään Ellan kanssa, ja samoin Noka on ahkerasti tarinoinut yhteisestä ajastaan Minni-tamman seurassa, Krissellä hoidettavaa riittää Kallen, Simon sekä Stadin kanssa. Anni otti osakseen Viljo-orin valmentamisen ja mmango riensi apuun viikonlopputyöntekijänä, projektihevosinaan Taavo ja Stadi. Eli kyllä tallissa porukkaa riittää - suuret kiitokset jokaiselle.

Ratina täytti muutama päivä sitten 15 vuotta. Pilkoin makoisan omenan tamman aamumurkinoiden joukkoon synttäreiden kunniaksi. Seuraavaksi vuorossa onkin Miksun synttärit huhtikuussa - mahtaakohan Jannikalla olla jo mielessä miten oria ilahduttaa.

Ensi kuun alussa on muuten tiedossa Laskiaistalkoot. Odotan innolla laskiaispullien leipomista ja tallin puunaamista (tämä ei ehkä täysin totta), mutta tallilaisten rattoisaa seuraa odotan aivan varmasti! Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan. Arvontaankin olisi mukavaa saada osallistujia (tai komea satulahuopa pujahtaa Ratinan kaappiin)..


16. tammikuuta 2014

Nyt ollaan ihan onnesta pakahtumisen rajamailla! Rouhimäkeen on nimittäin saatu niin hienoja tallilaisia liittymään vanhojen ja raihnaiden joukkoon, että tästä alkaa kyllä ei-niin-työntäytteiset päivät allekirjoittaneelle. Miksu sai hoitajakseen hevosten seurassa rempseän Jannikan, Valtteri tulee nauttimaan oman kasvattajansa, Kemiinan, seurasta ja muutama muukin kiinnostunut on jo melkein henkilökunnan listalla. Lämpimästi tervetuloa kaikille!

En olisi voinut lumiselta tammikuulta enempää pyytää, ja tästä syystä onkin aihetta juhlia jonkun tapahtuman merkeissä helmikuun alussa. Idealappusetkin melkein leijailevat jo toimiston ulkopuolelle - minun täytyy pitää parempaa huolta yllätyksen aluistani nyt kun tallissa tulee olemaan enemmän väkeä! Tai tiedä sitä, yksi muistilappu saattaisi joutua Mallankin suuhun.

Lyhyt tiedotus vielä yhdestä ilouutisesta; Mirella-tammamme nimittäin on kantavana leppoisasta Velmarista, ja laskettu aika on heinäkuun puolella. Kesävarsaa odotellessa! Siitä onkin jo hetki, kun viimeksi seurasin kantavan tamman mahan pyöristymistä; kuinka satulavyötä sai aina reiän vähemmän kireälle ja lopuksi koko satula joutui toimettomaksi. Riikin Tähti, Mirella, Kastelilja, Ella... Voi noita mammoja!


14. tammikuuta 2014

Ja niin palasin takaisin Rouhimäen tallipihaan hevoskuljetusvaunu auton perässä, mutta toisin kuin olin muutama viikko sitten suunnitellut. Trailerissa ei nimittäin matkustanut se kaipaamani norjanvuonohevonen vaan suuren suuri clydesdalenhevonen. Heidi oli katsokaas esitellyt minulle Taavon, joka oli onnistunut perinpohjaisten pohdintojen jälkeen varaamaan ison paikan sydämessäni, ja noh, kai nyt jokaisella suomenhevosten ja puoliveristen täyttämällä tallilla pitää olla oma jättikin.

Pyysin sitten Markuksen ja Alecin katsomoksi tallipihaan, kun valmistauduin ottamaan ruunan trailerista. Olihan nuo muutkin hevoset tarhoissaan uteliaina katselemassa, Tiinaa ja Ratinaa lukuunottamatta, jotka olivat maneesissa harjoittelemassa. Taavo peruutti trailerista kuin vanha tekijä ja kuiva leivänkannikka katosi kämmeneltäni sen suureen turpaan. Paukkupakkanenkaan ei näyttänyt ruunan mieltä hetkauttavan, se vain katseli tarhoja kohti, mitä mahtoikaan sitten miettiä uudesta kodistaan.

Markus seisoi aikas hiljaisena ruunaa katsellen, kun Alec taas ei meinannut pysyä pöksyissään: "Minkä sä Anne olet mennyt ostamaan? Tuleeko kärryt perässä?". Alec ei malttanut enää olla paikoillaan vaan asteli puolijuoksua silittämään Taavon kaulaa sen paksun harjan alta: "Aika näky, tämmöistä en oo kyllä livenä nähnyt". Markuskin lämpeni jätille ja asteli lähemmäs tutkimaan sen rauhallista katsetta. Suuri poni olisi ollut enemmän miehen mieleen, joka vielä hieman arasteli ketteriä puoliverisiä, mutta taisi päättää siltä seisomalta, että tämä jytku voitti kyllä puoliverinuoret mennen tullen.

"Niin niistä kärryistä" Markus aloitti, "tuleeko ne perässä vai ostetaanko naapurilta?"

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan


11. tammikuuta 2014

Lunta tulvillaan on raikas talvisää,
ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää.
Sen kohta valjastan reen pienen etehen,
ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten...


No niin, eihän nyt enää joulu ole, mutta tulipa sellainen jouluinen tunnelma silti, kun vihdoin ja viimeinen saatiin taas luntakin maahan. Hevosetkin vaikuttivat tarhoissaan pirteämmiltä kirpeässä pakkassäässä loimet vinossa. Yksi jos toinenkin polle oli piehtaroinut kyllikseen heti irti päästyään. Alec myhäilikin itsekseen kuinka hänen tämän päiväinen ratsastettavansa oli yksi niitä harvoja, joilla oli loimet suorassa eikä piehtaroiminen käynyt mielessäkään: nimittäin Stadi. Hän sentään oli onnekas siinä mielessä, ettei pojan kontolla ollut jopa seitsemän hevosen päivittäinen liikutus. Tiina oli lupautunut ratsastamaan Simon sekä Mallan, Markus Mirellan (suukot hänelle tästä) ja Päivi Viljon sekä Kallen. Huh huh, me tarvitaan lisää tallilaisia sanonpa vain! Kiinnostuneet hoitaja-ehdokkaat; rientäkää Annen toimistoon muffineille ja kaakaolle - tällä naisella on teille hevosia ratsastettavaksi enemmän kuin sielu sietää. Jos Markuksella ei olisi hyväpalkkaista ammattia, ja minun pitäisi käydä tallin lisäksi vielä ihmisten ilmoillakin, tästä ei tulisi yhtikäs mittään.

Aloitin kuitenkin lauantaini tuttuun tapaan jakamalla aamutallin teon Alecin kanssa: aamuruoat varttia vaille seitsemän (Ratinalle viimeiseksi, kun neiti on alkanut näyttämään vähän muikeaa turpaa jos murkinat ei sovi hänelle tarpeeksi nopeasti), kahdeksalta hevoset tarhaan (Minniä lukuunottamatta, päätin ratsastaa tamman heti aamutuimaan). Kimo olikin aika mielissään kimaltelevasta säästä. Kentällä työskentely sujui reippaasti ja Minni tuntui jopa vastaanottavammalta koulukiemuroihin kuin yleensä. Liikutuksen jälkeen tamma pääsi tarhailemaan, kun Alec taas kävi hakemassa Stadin tarhasta ja Tiina Simon; he olivat päättäneet lähteä maastoilemaan yhdessä. Päivi ja Markus tulisivat taas laittamaan ratsujaan kuntoon vasta päiväruokinnan jälkeen, kun minulla tulisi olla jo kaksi hevosta lisää liikutettuna siihen mennessä. Minnin jälkeen päätin kuitenkin paneutua hetkeksi paperihommien ja laskujen pariin toimistoon; maustekakun siivu ja kahvikupillinen pöydällä, Milla makoilemassa jaloissani.

Eihän lauantai minulle mikään vapaapäivä ollut niin kuin monelle muulle, eikä lisäapu olisi lainkaan pahitteeksi, mutta olin tyytyväinen silti. Vaikuttivathan kaikki muutkin tallin pihalla hyvin tyytyväisiltä: hörisijät tarhassa, kaksi kaverusta lähdössä maastoon, iso koira lämmittämässä villasukkien peittämiä varpaita. Kaikki tämä pienien lumihiutasten leijaillessa kohti maata. Totta puhuen en minä kyllä missään muualla olisi halunnut ollakaan.


2. tammikuuta 2014
Vai näin.. Olin juuri istuutunut tallin toimiston tietokoneen äärelle kahvikuppini kanssa kirjoittamaan erittäin tärkeää reportaasia (krhm), kun satuin ikkunasta huomaamaan erään kimon tamman laukkaamassa läpi tallipihan - ilman ratsastajaa. Ja ei, kyseessä ei ollut pieni Mallamme, vaan suuri Minnimme! Jos leidihevosta sopii siis suureksi kutsua, mutta kokoeroa ponineitiimme löytyy kuitenkin. Kaiken lisäksi Minni kuuluu siihen tallin rauhallisempaan porukkaan, joten voitte kuvitella hämmästykseni, ja te, jotka olette tehneet joskus tuttavuutta tammaan ratsastuksen merkeissä, tiedätte ettei Minni ole mikään energisyyden perikuva.

Hämmästyksestäni tokeneena talsein lopulta tallipihalle, jossa Tiina yritti hyvin kyllästyneenä saada tammaa otteeseensa. Hän tokaisi minut huomatessaan, että on tammamamma tainnut saada ihan liikaa kontaktia tallin nuorisoon - samaa mieltä ollaan. Eipä Minni kovin kauan jaksanut tallipihan nurkkia villinä ja vapaana tutkailla, kun tamma jo antoi Tiinan tarttua riimuunsa ja taluttaa nyt hieman kuraisen itsensä talliin, jonne he olivat olleet Tiinan kanssa matkallakin.

Pitänee tässä samantien mainita kuinka tyytyväinen olen ollut keskusteluun silloin ennen muinoin, jonka tuloksena koko tallipiha aidattiin. Nuiden nuorten kanssa on sen verran tullut erinmoisia tilanteita eteen, että mieluiten minimoin kaikenlaiset riskit joita voisi syntyä hevosen juostua tallin ympäristön ulkopuolelle.

Arvatkaapa muuten oliko kahvini tyystin jäähtynyt, kun viimein pääsin takaisin tietokoneen eteen...


22. lokakuuta 2010 - Simo
Treenaamista, treenaamista ja vielä kerran treenaamista. Ja roppakaupalla vapaapäiviä sekä metsässä samoilua kaiken treenaamisen vastapainoksi. Tänäänkin löysin itseni maneesilta, jossa syyssade piiskasi rytmikkäästi kattoa ja me taivuttiin Simon kanssa kaikenlaisiin sulkuihin. Päivi ohjasti tietenkin parhaansa mukaan toppatakissaan hytisten. En ole kyllä parhaimmillani taivutusten suorittamisessa, joten pääosin Päivi on hoitanut sen osion ja sitten opastanut minua oriin kanssa kuin kädestä pitäen, etten ihan sekoittaisi hevosta. Simo kulkee kyllä hienosti, kuuliaisesti ja vaivattomasti, eikä sitä todellakaan uskoisi viisivuotiaaksi. Tiedä sitten meneekö herkkyys vielä nuoren iän piikkiin. Suurimmaksi osaksi hankaluuden treenamisessa on osoittanut juuri se, kun Simo tulkitsee avut turhan herkästi ja yksinkertainen pohkeenväistö meneekin - tai no, siitä tulee jotain ihan muuta, ja hevosen tarkkaavaisuus on poissa.

No, eiköhän me tästä treenauksen ja puskaratsastelun yhteen sovituksella edetä. Oriin koulutustaso keikkuu tällä hetkellä siinä helpon B:n ja A:n keskimailla. Kyllä Simo sinne A:han asti varmasti pinnistää, mutta kaipaisin ammattilaisen mielipidettä ennen kuin painan mieleeni minkäänlaisia kirjaimia taikka numeroita. Päivi sanoi avustavansa kaikessa; hevosen omakohtainen edistyminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä eikä hän mieti koulutustasoja sen kummemmin. Ja oikeassahan hän onkin, tekisi mieli vain rustata jotain paperille kysymysmerkin sijaan.


4. helmikuuta 2010
Vuosi vaihtui hiljaisissa merkeissä. Lunta on tullut sen verran, että aina saa olla lumikolan varressa kolaamassa reittiä lumivaipan halki tallille ja takaisin kotitalolle. Ei sillä, nuorikot ovat kyllä kovasti nauttineet nietoksista; hyppivät ja rynnivät päivät pitkät tarhoissa. Saa nähdä koska tulevat aidoista läpi, Markus kantoi laudanpätkiä ja työkalupakin valmiiksi terassille. No, jos nyt kuitenkin toivottavaisiin että työkalut jäävät ilman töitä ja paikat pysyvät ehjinä. Niinhän se on, että talleilla on melkein aina jotain korjailtavaa. Lumesta puheen ollen, Malla katoaa jäljettömiin aina kun se päästetään tarhaan ja neiti pöllähtää esiin vasta ruoka-aikaan. Uskokaa pois. Kimosta tammasta ei näy korvan tupsuakaan, kun se päättää mennä maate metrin paksuiseen nietokseen. *naur*

Iloisia uutisia! 19.1. haikara poikkesi meilläkin. Mirella nimittäin varsoi komean orivarsan aivan yksin myöhään yöllä. Taisi tamma olla sitä mieltä, että hän ei tukijoukkoja kaipaa. Ihan meinasi sydämen pakahtua, kun olkien seasta tuijotti liinakko varsa tummilla silmillään. Päätettiin talliporukan kanssa kutsua oria näin aluksi Viljoksi, kunnes saadaan päätettyä virallinen nimi. Pitää käydä vielä Golden Horsessa Ainollekin ilmoittamassa tulokkaasta. Ja tosiaan, ori jää siis Rouhimäen riveihin - ruusukehaiksi vai metsäpolkujen tutkijaksi - se tiedetään vasta tulevaisuudessa.


Vuosi vaihtuu..

14. lokakuuta 2009
Nyt on tuuli repinyt lehdetkin puista maahan värikkääksi matoksi, ja näitä hassutuksiahan on tallin pienokaisten mielestä oikein mukavaa mutustaa ja kuopia. Tarhat ovat kyllä niin mutaiset että tuntuu kuin suossa rämpisi. Laitoin toissapäivänä ilmoitustaululle lappusen, johon kirjoitin, etten suosittele hakemaan nuita nelijalkaisia sieltä tarhan kauimmaisesta kulmasta, vaan mukaan kannattaa ottaa porkkanoita ihan suosiolla, jotta heposet tulevat portille vastaan.

Lisäilin hevosten kalentereihin muutamia syyskuun aikana käytyjä kilpailuja. Ratina sijoittui 80cm esteluokassa ensimmäiseksi ja yhdessä helppo C'n luokassa toiseksi (taputuksia, kiitos)! Jutusteltiin tuossa Päivin kanssa, että Mallan kanssa pitäisi käväistä näyttelyissä, jotta saataisiin vähän enemmän tuota kokemusta. Virnistäen Päivi myös ehdotti Simon kanssa treenaamista, niin voitaisiin osallistua talvella johonkin helppoon koulu- tai esteluokkaan. "Mikä tarkoittaa sitä että minä ratsastan pakkasella sormet ja korvat kohmeessa, kun Päivi istuu kolmen huovan alla katsomossa kuuma kahvikuppi kädessään", tokaisin iltasella Marcukselle.

Muutama päivä sitten Marcus ja Alec saivat vanhan reen kunnostettua. Joutui siinä naisetkin talon puolella hommiin kun Tiina laittoi kahvin tippumaan, Päivi selosti hevoslehdestä ruokintaan liittyviä artikkeleja, ja minä vahdin korvapuusteja uunin edessä. Mutta kyllä nuo miehet enemmän töitä joutuivat paiskimaan - sisälle tullessa yhdellä oli maalia poskessa ja toisella laastari peukalossa. Ehkä on parempi odottaa pari viikkoa ennen kuin otan puheeksi kentän risan aidan pätkän.


3. syyskuuta 2009
Tasan kuukausi on kulunut viimeisimmästä raapustuksesta ja paljon on ehtinyt tapahtumaan. 15.8. juhlistettiin kermakakun, pullien ja mehun voimin tallin 3-vuotis synttäreitä! Nelijalkaisetkin saivat osansa juhlahumusta ylimääräisen porkkanan muodossa iltamurkinoiden joukossa. Paluu arkeen tapahtui kylmän nopeasti ja nyt suunnataankin katseet sinne ensi vuoteen, jotta vielä vuodenkin päästä juhlittaisiin synttäreitä. Illan tullen jatkoimme vielä kaksin Markuksen kanssa juhlimista ja valjastimme Riikin Tähden kärryjen eteen. Siitä on muuten pitkä aika, kun tamma on viimeksi jolkotellut kärryjen edessä ja vauhtia riitti sitten niin maan paljon etten ollut silmiäni uskoa.

Isoimmassa tarhassa on tallin tämän hetken äitihahmot: Mirella, jonka varsa syntyy tammikuussa, Ella, jolla on huolehdittavana Kalle sekä Tähti, jonka varsa pääsi hyvään kotiin Kuuramaahan. Eikä tosiaan unohdeta Kuuramaan Valdemaria, joka saapui kuluneen kuukauden aikana Kuuramaasta meille, ja joka on leikkinyt hillittömästi Kallen kanssa sekä saanut opetusta laumatavoista tarhan tädeiltä. Todella hyvin on ori suhtautunut kaikkeen uuteen. Kunhan Kalle vieroitetaan emästään, laitetaan oripojat yhdessä omaan tarhaan.

Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja painuin Sintin kanssa maastoon ihan aamutuimaan. Kevyt tihkusade ei meitä haitannut, päinvastoin, ilma oli kaikin puolin raikas. Vasta silloin kunnolla tajusin, että se syksy on tosiaankin tulossa, sillä maastopolulle oli tippunut vaahteranlehtiä, joiden reunat olivat jo alkaneet punertamaan.


3. elokuuta 2009
Tässä alettiin jo vähän haikeana miettiä lumisia talvi-iltoja, palelevia sormia lämmittävää kahvikuppia, tallin ikkunan kuurankukkia... Aijai, eiköhän pysytellä vielä elokuun puolella. Mutustellaan viimeiset ruohonkorret ja kuunnellaan kärpästen pärinää. Rouhimäki täyttää kolme vuotta 15. päivä elokuuta, joka on muuten sama syntymäpäivä kuin Golden Horsella (ikäeroa on kyllä useampi vuosi). Pitäisiköhän järjestää jotain mukavaa toimintaa? Synttärikemut tallin väen kesken tai kilpailut kaikille halukkaille. Jonossa on nyt seitsemän hoitotarinaa ja kamalat syyllisyyden puuskat painavat päälle. Herättelen tässä pari päivää palaute/kommentointi sanavarastoani.

Vippu ja Bruno lähtivät edellispäivänä naapurin tallille vuokralle nuoren naisen hoiviin. Voi olla että Vippu jää sille tielleen, jos vuokraaja haluaa ruunan ostaa. Tulin pari viikkoa sitten siihen tulokseen että tallissa on liian monta nelijalkaista. Valitettavaa, mutta totta.

Kävin rapsuttelemassa hurmaavaa Valtteria Kuuramaassa. On se niin suloinen, en millään malttaisi odottaa orivarsan tuloa tänne. Liljakin on sama kaunis liinakko ja saanut kourallisen äidillisiä luonteenpiirteitäkin. Nimeksi päätettiin antaa varsalle Kuuramaan Valdemar ja ehdotushan tuli Veenalta. Minun nimipääni ei olisi koskaan kukkinut yhtä osuvaa nimeä. Valtterille on aikuiskuvatkin odottamassa, varsakuvat kun jostain saisi niin...


28. toukokuuta 2009
Jo aamulla kello seitsemältä aurinko paistoi voimakkaasti puiden takaa. Kovin lämmin ei tosin ollut, pelkällä t-paidalla ei tähän aikaan vielä pärjännyt. Kävin ensitöikseni hakemassa Tähden ja Nanan ulos. Emä seurasi tottelevaisesti riimunnarun päässä, kun tammavarsa kävi tervehtimässä naapurikarsinoiden isoja heppoja kaltereiden läpi. Viski luimisteli kaltereidensa takaa ja sai varsan siirtymään seuraavalle karsinalle. Kesti hetken, että Nana ymmärsi seurata Tähteä ulos asti. Se pujahti ketterästi ulos ovesta Tähden kutsuttua sitä tomerasti. Loppumatkan tarhalle Nana kulki emänsä rinnalla, välillä tuuppien selkääni turvallaan. Otin Tähdeltä riimun varsan pomppiessa emänsä ympärillä. Päästessään irti Tähti liittyi varsansa pukkilaukkaan ravaamalla rytmikkäästi varsan takana.

Seuraavaksi ulos pääsivät Ella sekä "Kalle". Puhtaan rautias orivarsa pälyili minua emän takaa. Ei hän oikein uskaltanut tulla tekemään parempaa tuttavuutta. Nappasin Ellan narun päähän ja lähdimme ulos. Toisin kuin Nana, Kalle seurasi tottelevaisesti emäänsä koko matkan tarhalle. Ulos päästyään se haisteli sieraimet suurina raikasta ilmaa. Tähti ja Ella olivat valmiiksi hyviä kavereita, joten Ella siirtyi Tähden seuraksi mutustamaan heiniä. Kalle kipaisi karkuun uteliasta Nanaa, joka aloitti hirmuisen rallin. Hetken ympyrää pingottuaan menivät varsat emiensä luo syömään omat aamupalansa.
Kyllä nuo varsat ovat pieniä ihmeitä.


8. toukokuuta 2009 - Ella varsoi
Elowyn varsoi rautiaan orivarsan myöhään illalla. Eläinlääkäri soitettiin varmuuden vuoksi paikalle, mutta kaikki sujui mallikkaasti. Suloinen orivarsa pääsi parin pyllähdyksen jälkeen tukevasti jaloilleen ja ihmetteli myös yleisöään. Ella vaikutti oikein tyytyväiseltä.


7. huhtikuuta 2009 - Tähti varsoi
Olin leiriytynyt päätalliin lämpimään makuupussiini. Tiina oli huomannut aiemmin päivällä Tähdelle ilmestyneet vahatipat, joten synnytys saattaisi tapahtua vuorokauden sisällä tai sitten ei. Onnistuin tietenkin nukahtamaan tallin vienossa tuoksussa ja heräsin kuudelta, niin kuin aina. Ai että, mikä näky minua Tähden luona odotti. Paksulla olki patjalla makasi kaunis, pitkäjalkainen varsa, joka yritti kovasti nousta seisomaan emä häntä hellästi tuuppien. Pian varsa löysi tasapainon mitä tarvittiin nuilla pitkillä jaloilla seisomiseen ja etsi tiensä maitobaarille. Tähti haisteli pienokaistaan, hörisi minulle matalasti kuin ilmoittaen kuinka ylpeä äiti hän oli. En halunnut häiritä varsaa ja tuoretta äitiä, joten hiivin pois karsinalta tuijottamasta.

Mieleni teki kuuluttaa koko Suomelle, että meille tuli nyt varsa! Ehkä kuitenkin kipaisen ensin ilmoittamassa asiasta Veenalle...


1. huhtikuuta 2009 - Ratina 
25.3.2009 Kouluvalmennus Kaarnakujassa klo. 16.00 (valmentaja Harri)

Ratina oli tavallinen tammamainen itsensä ja kiukutteli ajomatkan minkä ehti. Pääsimme kuitenkin ehjinä Kaarnakujaan sekä ajoissa kentälle. Tamma tanssahteli paikallaan ja mutusteli kuolaimiaan heilauttaessani itseni sen selkään. Hikitreeni aloitettiin heti Harrin saavuttua kentälle ja hänen topakasti komennettua ratsukot uralle.

Tamma heilutti päätään ylös ja alas. Hikikarpalot valuivat selkääni pitkin - ja olimme sentään ulkona. Treeni muuttui vielä hikisemmäksi, kun Harri käski nostaa jalustimet kaulalle. Kaikki tyytyivät ääneti tehtäväänsä. Saatoin kuvitella kuinka heräisin seuraavana aamuna paikat kipeinä. Rautias Zock kauhistui lintua ja Ratina lähti allani kuin ohjus, heitti pari pukkia ja teki äkkipysähdyksen aidan tullessa vastaan. Löysin itseni tamman kaulalta. Harri neuvoi ratsastajia välikohtauksen ajan ja tehtävä jatkui, eihän kukaan sentään ollut jalkautunut ratsunsa selästä.

Harri jakeli ohjeita jokaiselle vuoron perään. Yritin keskittyä ratsastamiseen ja apuihini, vaikka väsymys meinasi minut niin kovasti nujertaa. Ratina jätti lopputunnista turhan häsläämisen ja alkoi selkeästi kuunnella minua, kun kiemuraurien jälkeen laukkasimme ympyröillä. Tunnin loputtua saatoin haaveilla vain viileästä suihkusta ja kerrata mielessäni saamiani ohjeita. Harjoituksia jatkettaisiin seuraavaksi kotopuolessa ja toki täytyisi tulla Kaarnakujaan joskus uudestaan valmennettavaksi.

Anne

Harrin kommentti:
Tammasi vaikutti hyvin herkältä joten oma ratsastuksesi on erittäin tärkeää. Opettele istumaan rennosti ja pitämään kädet rauhassa - muista : älä tee mitään ennenkuin osaat olla tekemättä mitään! Eli opettele ensin istumaan ihan hiljaa ja sen jälkeen voit alkaa liikutella käsiäsi, puolipidätteitä, johtavaa ohjaa, kuolaimen liikuttelua hevosen suussa pikkurilliä liikuttamalla. Tammalla on kaikki edellytykset ihan potentiaaliseksi kouluhevoseksi, koita ratsastaa sitä reippaassa ravissa takaa eteen.



30. maaliskuuta 2009 - Minni
Raahauduin talliin puoli seitsemän maissa. Lämpötila oli nollassa, mutta kylmyys ajautui silti takkini sisälle. Aurinko ei ollut vielä noussut, vaikka himmeää valaistusta riitti valaisemaan harmaan tallipihan pilvikaton takaa. Päätallissa oli hiljaista lukuun ottamatta muutamaa aamuvirkkua, jotka kuulostivat haluavan kovasti pihalle. Olin ottanut tavaksi käydä tarkastamassa ensimmäiseksi tallin tulevat mammat, Ellan ja Tähden. Kummatkin vaikuttivat voivan hyvin pyöristyvine mahoineen. Tähden maha näytti siltä kuin tiedossa olisi kaksoset, tai sitten loimi sattui vain korostamaan pyöreää massua. Vein kaksikon tarhaan samaan aikaan, ja sitten vielä Minnin koplan kolmanneksi. Stadi nyppi alkajaisiksi hihaani, kun yritin saada ripeästi loimet sen ylle. Dere pääsi myös samalle vientireissulle. Onneksi orikaksikon tarhaan vienti sujui nykyään helposti ja sen saattoi tehdä saman aikaisesti. Kun nuoret neidit Impi ja Malla olivat tyytyväisinä tarhassaan, oli seuraavaksi Simon ja Miksun vuoro. Simon tarhaan viemisessä ei ollut mitään ongelmia, paitsi oriin kävelyvauhti tipahti välillä turhan rauhalliseksi. Miksu taas olisi saanut vähentää vaihdetta rutkasti. Vippu, Viski ja Santtu olivat myös hetkessä  tarhailemassa. 

Ylätallilaisten vuoro oli seuraavaksi. Ratina käveli nätisti tarhaansa Ellan, Minnin ja Tähden seuraksi, kunhan oli saanut huudettua huomenet kaikille elollisille. Sintti pääsi nuorten neitien tarhaan ja Tikkanen, Bruno sekä Benjamin pääsivät kolmestaan viimeiseen tyhjään tarhaan. Lastasin komean heinäkasan kottikärryille ja kävin heittämässä kaikkiin tarhoihin heinää. Miksu olisi kovin mielellään auttanut heinäkantamusteni kanssa.

Kello löi varttia yli seitsemän, kun pääsin istahtamaan tallihuoneen pöydän ääreen ja laittamaan kahvin tippumaan. Selaisin hevoslehteä ja siemailin kahvia vakiopaikallani ikkunan vieressä.

Tiina saapui reippaana tallille auttamaan aamuruokien jaossa ja hevosten hakemisessa sisälle. Kannoin Minnin harjat valmiiksi karsinan läheisyyteen ja aloitin tamman harjaamisen, kun viimeinenkin murunen ruokakiposta oli syöty. Pian kummallakin oli varusteet yllään ja pääsimme lähtemään. Ponnistin itseni satulaan tallipihalla, josta suuntasimme Minnin kanssa hiekkatielle. Siristin silmiäni suoraan kasvoihini osuvien auringon säteiden johdosta. Tamma käveli rauhallisesti kaulaansa venytellen. Tähän aikaan aamusta tiellä oli harvoin liikennettä, joten päätin ratsastaa aamulenkin kokonaan hiekkapohjalla. Maasta lennähtänyt varpunen sai Minnin nostamaan äkisti päänsä ylös. Olikin jo aika lopettaa selässä matkustaminen, joten keräsin ohjat tuntumalle.

Tamma ravasi joustavasti rapisevalla hiekkamaalla. Tervehdin naapurin muoria, joka oli postin hakumatkalla. Peltojen välistä kulkeva hiekkatie aivan houkutteli laukkaamaan, joten pyynnöstäni Minni nosti pyörivän laukan. Tiellä saattoi hieman kiihdytellä, kun tamma niin maireasti ponnisti vauhtia ja venytti askeleitaan korvat hörössä.

Tallipihalla laskeuduin alas selästä, kiepautin jalustimet ylös, taputin kimoa kaulalle ja talutin tämän talliin. Viski näytti naapurikarsinasta hapanta naamaa, kun toisella puolella Impi hörisi sieraimet suurina.


19. maaliskuuta 2009 - Ratina 
18.3.2009 Estevalmennus 80-100cm klo. 16.00 (valmentaja goosnone)

"Alkuverryttelyn koulukiemuroissa Ratina meni hienosti ja se näytti sulavalta kouluratsulta, mutta hyppäämäänhän tänne oli tultu. Heti alussa pienillä esteillä havaitsin tammassa innottomuutta. Se hyppäsi vain väkipakolla, ei hyppäämisen ilosta. Sait sen kuitenkin hienosti yli innottomuudesta huolimatta! Kuitenkin, kun alettiin lähennellä 80-90cm kokoisia esteitä, alkoi intoakin vähän löytyä.

Laukka muuttui töyssyttelystä sujuvaksi ja eteenpäinpyrkiväksi. Metrin esteillä Ratina jo kaasutteli innolla, mutta sait sen pidettyä hienosti kurissa. Yleisesti valmennus meni hyvin, vielä kun se innokkuus löytyisi pienempiinkin esteisiin."

Goosnone



6. helmikuuta 2009 - Simo
Huh, kevät pyörii mielessä jo vinhaa vauhtia, vaikka lumivaippakin narskuu vielä jalkojen alla. Olen muutamana aamuna oikein tarkkaillut näitä meidän nelijalkaisia vintiöitä tarhailupuuhissa. Simo hörisee usein aidan luona ja ihmettelee mitä kummaa tuo tuossa nyt tönöttää, kun Miksu taas purkaa energiaansa ajaen välillä kimonkin mukaan juoksuun. Kyllä saivat toppaloimet kyytiä rodeoratsujen yllä.

Olemme pariin otteeseen työskennelleet Simon kanssa kentällä ja pakko sanoa, että tässä on oikea timantti hiottavaksi. Ori keskittyi täysin ratsastajaansa - mitä nyt tarhasta huuteleva Miksu saattoi varastaa huomion pariin otteeseen. Yllätys yllätys laukka oli se askellaji, jossa nuorukainen innostui ja vaati vähän enemmän työtä ratsastajaltaan kuin tavallisesti.

Harjoittelujen jälkeen oli kovin palkitsevaa peitellä Simo lämpimällä loimella, kun tämä katseli tummat korvat hörössä ja odotti palkintoa. Hänhän meni aika hienosti, eikö? Ruokakippoon tipahti pari omenanlohkoa iltamurkinoiden mukana ja ruokaa kanniskeleva ihminen otettiin hörinöin vastaan.


Vuosi vaihtuu..


11. joulukuuta 2008
Hei täältä tallihuoneen sohvalta! Kahvikuppi höyryää kädessäni ja talven henki valloittaa niin sisällä kuin ulkonakin. Taivaalta tipahtelee verkkaisesti lisää lumihiutaleita vanhan lumipeitteen päälle. Hevoset käyskentelevät talvitakeissaan valkoisissa tarhoissa ja Poju nahistelee Simon kanssa. Uusi muovikassi täynnä vanhoja joulukoristeita odottaa myös pääsyä tuomaan joulutunnelmaa talliin.

Hoitajiakin ollaan saatu tässä joulun alla - mikä on aivan mahtavaa! Tänään talliin saapui Bearing, jonka Dere sai hemmottelijakseen. Tähti ansaitsi hoitajakseen Lilith'n, jolta odotan innolla seuraavaa tarinaa, jossa tunnelma on käsin kosketeltavaa. Helen palasi takaisin talliporukkaan hoidokkinaan nyt Santtu ja nauttii tällä hetkellä ansaitusta matkasta, toivottavasti saamme hänetkin pian takaisin tallille hyörimään. Tähän asti pitkäaikaisin hoitaja on Jonna, joka hoitaa Mallaa sekä Ellaa. Hän on matkannut Rouhimäen mukana jo yli vuoden, mikä on myös aivan mahtavaa! Jokainen hoitaja on omalta osaltaan tärkeä ja pitää Rouhimäen elossa.

Kirjoitan tässä lähipäivinä kutsun talliväen yhteiseen joulumaastoon ja kipitän miettimään mitä hankkisin hoitajille joululahjoiksi. *naur*


8.joulukuuta 2008 - Viski
Aikaisin aamulla tuntematon auto kuljetusvaunuineen kurvasi tallipihalle. Traileri sisälsi uusimman hankintani - friisiläisruuna Frisky Whiskeyn. Hevonen ilmoitti olemassa olonsa kolistelemalla trailerissa minkä ehti. Marja olikin varoittanut ruunan trailerikäyttäytymisestä ilman matkaseuraa, mutta matka ei onneksi ollut kovin pitkä (korkeintaan 15km).

Musta hevonen hirnui tallipihalla, hypähteli välillä kahdella jalalla ja oli onnistunut rikkomaan riimunarun lukon. Ruuna rauhoittui nopeasti ja saimme yhdessä Marjan kanssa "Viskin" uuteen karsinaansa. Ruuna kävi heti heinien kimppuun, kun me otimme kuljetussuojat hevosen jaloista. En voi sanoin kuvailla kuinka upealta tuntui katsella komeaa ruunaa, joka katsoi karsinan kaltereiden takaa korvat hörössä, pitkä harja sekaisin silmien edessä, välillä kaapaten heinäverkosta lisää rouskutettavaa ja siirtyen takaisin tuijottamaan tallikäytävää. Viskin naapurina oleva Kira yritti tutustua komistukseen kaltereiden takaa, mutta tyytyi mutustamaan omia heiniään, kun ruuna väläytti tammalle hampaitaan korvat tiukasti luimussa. Ei mikään herrasmies.


30.marraskuuta 2008 - Simo
Olen kovin tyytyväinen Simoon. Kimo ori onnistuu aina saamaan hymyn kasvoilleni vaikka ulkona remuaa talvituuli, tallipiha on jäässä ja ulkona sataa räntää. Jaoin tavalliseen tapaani hevosille aamuheiniä, kun Simon kohdalla sain pehmeän hörähdyksen suurelta hevoselta. Simo ei edes riuhtaissut heiniä käsistäni vaan antoi minun rauhassa asettaa heinät heinäverkkoon.

Olimme muuttaneet Tiinan kanssa eilen karsinajärjestystä kun remonttimiehet olivat saaneet rakennettua pesukarsinan varsomiskarsinan vieressä olevaan tyhjään tilaan. Siivosin tänään kaksi tyhjäksi jäänyttä karsinaa. Ei ainakaan tarvitsisi tehdä pikasiivousta jos uusia asukkaita saapuisi talliin. Oli mukavaa kolistella kottikärryjen ja talikon kanssa hevosten mutustaessa heiniään. Saatuani päivittäiset askareet tehtyä join tallihuoneessa kupin kahvia.

Harjasin Simon perusteellisesti ja rapsuttelin torkkuvaa hevosta. Tänään olisi hyvä ilma irtohypyttää oria, mikäli vain maneesi olisi vapaa. Heitin tummanpunainen talliloimen hevosen selkään ja kiinnitin riimunnarun oriin riimuun. Talutin Simon maastoreittiä pitkin maneesille. Ori käveli rauhallisesti vierelläni välillä haistellen lumen peittämää pensasta. Räntäsade oli muuttunut kevyeksi lumeksi, joka leijaili hiljalleen hevosen loimelle. Hihkaisin ilosta, kun maneesi oli tyhjä ja laitoin valot päälle. Kankea ovi sulkeutui naristen. Päästin riimunnarun pitkäksi ja aloitin puomien ja estetolppien raahaamisen pitkälle sivulle uran päälle. Simo seurasi minua kuuliaisesti edes takaisin maneesia.

Ensin rakensin yhden esteen (n. 40cm) ja tämän eteen laitoin puomin. Riisuin oriilta loimen ja ravailutin sitä hetken. Kauniisti ori liikkuikin vaikka koko ajan sai vähän pidätellä etten jäisi jalkoihin. Irrotin riimunnarun riimusta ja ohjasin Simon esteelle. Ori pyrähti laukkaan ja oikeastaan astui esteen yli. Esteen jälkeen kimo teki pari pukkisarjaa ja laukkasi vauhdikkaasti niin että hiekka pöllysi. Korotin esteen 60 senttimetriin sekä kieritin puomin kiinni esteeseen. Ohjasin oriin takaisin esteelle narua apuna pitäen, mutta Simo kieltäytyi juuri ennen estettä ja hölkkäsi pois esteeltä. Tartuin kimon riimuun ja ohjasin sen uudestaan esteelle maiskutuksien saattelemana. Tällä kertaa ori hyppäsikin esteen roimalla ilmavaralla.

Purin esteet ja lähdimme takaisin kävellen takaisin tallille. Simo oli saanut loimen takaisin selkäänsä. Jätin oriin lämpimään talliin ja menin viemään muita hevosia ulos tarhailemaan. Märkänä alkaneesta aamusta näytti tulevan raikas ja luminen marraskuinen päivä.


30.marraskuuta 2008 - Tähti
Lynn (AVE'sta) kävi tekemässä Tähdelle yleistarkastuksen 19.11.2008

Raportti
19.11.2008, keskiviikko

Tulin tekemään Annen tammalle yleistarkastuksen sekä raspaamaan hampaat. Tamma on kuudennalla kuulla kantavana, joka muuttaa hieman yleistarkastuksen luonnetta. Anne oli minua jo Rouhimäen Hevostilan pihalla vastassa kun saavuin tapani mukaan hieman myöhässä paikalle. Pahoittelin myöhästymistäni, joka ei tällä kertaa (ihmeellistä kyllä) johtunut eksymisestä vaan puhtaasti myöhästyneestä lähdöstä. Anne johdatti minut Tähden luokse.

Tervehdin karsinassa heti ovella vastaantulevaa tammaa. Annoin tamman haistella käteni ja tutkia taskujani ennen kuin tunkeuduin pidemmälle sisälle karsinaan. Aloitin tarkastuksen silmäilemällä ulkoisesti tammaa. Hieman verran tammalla oli varsamahaa havaittavissa, mutta ei sitä vielä tässä vaiheessa paljoa ole. Sitten siirryin tutkimaan jalkoja. Tunnustelin kaikki jalat huolellisesti läpi, erityisesti kiinnittäen huomiota niveliin. Tiineyden tässä vaiheessa voi ravinnepuutokset alkaa näkyä myös kavioissa, mutta ainakaan vielä merkkiä niistä ei ollut. Tärkeintä on kuitenkin muistaa yhä muokata ruokintaa tiineyden mukaan.

Keuhkot kuulostivat normaalilta, Tähti ei aristanut selkäänsä kun tunnustelin sen painelemalla läpi. Myös silmät näyttivät kirkkailta ja terveiltä. Viimeiseksi oli vuorossa hampaiden raspaus. Tähti ei onneksi suuremmalti pistänyt vastaan tätä toimenpidettä. Jotkin hevoset eivät siedä lainkaan raspin laittamista suuhun ja hampaiden hoito onnistuu vasta useiden muiden toimenpiteiden jälkeen. Nyt raspaus oli kuitenkin pian ohitse ja sanoin heippa Tähdelle. Anne tuli vielä saattamaan minut autolleni.

Hyvää jatkoa varsan odotukselle!

Lynn




17.marraskuuta 2008 - Tähti
Kirpeä pakkanen ja kimalteleva ruoho, mitäpä muuta ihminen voisi toivoa marraskuisesta aamusta. Kyllä: ohutta lumipeitettä, mutta mieluummin tämä kuin masentava syyssade. Istuin tallihuoneessa kahvia juoden ja ihailin tarhailevia nelijalkaisia. Hevoset vaikuttivat myös tyytyväisiltä mutustaessaan heiniään. Olin heittänyt täysiverisille loimet - ne kun reagoivat talviturkin kasvattamiseen vähän kehnosti. Muuten kaikki saivatkin sitten tupla paljon heiniä, josko onnistuisi karvan kasvattaminen paremmin. Tähti, Santtu ja Miksu kasvattavat talviturkkiaan hyvällä vauhdilla.

Kävimme Tähden kanssa maastoilemassa utuisessa metsässä ja menimme kentällä helppoja puomiharjoituksia. Tammalla olikin hieman energiaa ja innoissaan se työskenteli, mitä sitten siltä pyysinkään. Varasin muuten Tähdelle ajan Aatteen virtuaalisesta eläinlääkäriasemasta - haluan tietää että tammalla ja pienellä varsan alulla on kaikki hyvin. Pitäisi kengittäjällekin soittaa että saataisiin hokit hevosille. Kenttä on vielä ihmeen hyvässä kunnossa: se on kuivunut nopeasti syyssateista eikä ehtinyt jäätyä pakkasten takia. Hoitajat käyttäkää kenttää, kun vielä voitte! *heh*


21.lokakuuta 2008 - Miksu
Tihkusade oli koristanut tallin ikkunat vesitipoin ja syysilma oli säästänyt meidät puuskittaiselta tuulelta edes yhdeksi päiväksi. Tähti, Ella, Santtu, Vippu ja nuoret tammat olivat päässeet sisälle talliin muita aikaisemmin. En halunnut ottaa energiaa pursuavia oreja talliin melttoamaan, saivat riehua vielä hetken ulkona sateessa ja kurassa. Iltapäivällä päätin ottaa pojatkin sisälle syömään murkinoitaan, onnistuen itse kastelemaan jalkani kauttaaltaan. Tallissa vallitsi mukavan lämmin tunnelma hevosten mutustaessa heiniään Mimi-koiran tutkiessa käytävällä lojuvia loimia ja harjapakkeja.

Tietysti Stadi oli hukannut toisen etujalan kenkänsä tarhaan kurakinoksiin. Laitoin muistilapun itselleni tallin ilmoitustaululle. Sain laitettua Miksun kuntoon maastolenkille. Ori puhisi ja touhusi niin, että ajattelin pelkässä kuntoon laittamisessa kestävän pari tuntia. Pääsimme lopulta ulos asti ja hetki menikin tallipihalla alkeiden opetteluun: nimittäin paikallaan seisomiseen. Heti kun sain heilautettua itseni selkään, päätti Miksu lähteä liikkeelle. Ainakin vartin opettelimme parkkeeraamaan ja taisi opetus mennä perille ainakin hetkeksi - niin tylsistynyt ja kärsimätön hevonen oli oppituntiin, ettei varmasti halua kokea samaa.

Maastolenkillä olin todella tyytyväinen oriin. Miksu kulki reippaasti ja palasi aina takaisin maan pinnalle, kun huomasin itsestäni muistuttaa. Ohi kulkevia autoja seurattiin rauhallisesti ja ryhmä punapukuisia lenkkeilijöitäkin ohitettiin turvallisesti. Ravaillessa ori malttoi liikkua minun tahtoni mukaan, eikä rynninyt turhia. Olivat pojat tainneet purkaa virtaa tarhassa oikein kunnolla. Laukkapätkäämme olen niin iloinen että! Miksu laukkasi rytmikkäästi vain vähän kädelle painaen ja nosti sekä vasemman- että oikean laukan niitä pyytäessäni. Tästä pojastahan on kouliutumassa oikea ratsu!

Vein kaikki hevoset tarhailemaan vielä pariksi kolmeksi tunniksi. Vipullakin oli pari kenkää hieman löysällä, joten saisi kengittäjä katsoa niitäkin. Soitankin hänelle heti huomenna. Tein tallissa pikaisen puunauksen: harjakopat ja loimet kannoin satulahuoneeseen omille paikoilleen. Lakaisin tallin käytävänkin, kun hevosia ei ollut sisällä pölyä hengittämässä.

Loppuilta menikin sitten kahvikupin ääressä myynti-ilmoituksia selaillen. Aijai, en saisi ottaa talliin enää yhtäkään hevosta, kun Kuuramaasta varsakin on tulossa, mutta mitä ihminen luonnolleen voi..


 

Virtuaalitalli // a sim-game stable
Grafiikka: Ritva's Gallery