Tallin info // Hevoset ja ponit // Toimisto // Etusivu


 



Virallinen nimi: Rouhimäen Valio
Kutsumanimi: Viljo
Rotu: Suomenhevonen
Synt. 19.1.2010, 6v. (reaali)
Säkäkorkeus: 154cm
SKp: Ori

Sukutaulu
i. Osiirin Aukusti
ii. Star-Valo

ie. Osiirin Lyyra
e. V.T Mirella
ei. Pellervo
ee. Siljan Mira

Omistaja: Anne R.,
Rouhimäen hevostila
Kasvattaja: Rouhimäen hevostila
Koulutustaso: Helppo C

Jälkeläiset: synt. 2.3.2016 t. Trullin Hämy-Valo (e. Hiru-Hämy)

Viljoa hoitaa Uppe.

Hoito-ohjeet
Loimituksista kannattaa kysyä Annelta, katsotaan tarve vallitsevan sään mukaan. Orin harja kannattaa selvittää päivittäin takkukatastrofien välttämiseksi.

Tarhataan Simon kanssa. Riimu pois laitumella ja tarhassa.

Rouhimäen Valio syntyi myöhään yöllä, ja yllätti minut täysin makaamalla suloisena pakkauksena melkein olkien peittämänä. Ensimmäisten muutamien viikkojen aikana huomasin, että pikkuinen viihtyi mainiosti emänsä lähellä, eikä mielellään lähtenyt seikkailemaan muualle. Äkkipikaiselta tai säikyltä varsa vaikutti siten, että se ei sekuntia kauempaa pelottavaa ämpäriä tutkinut, vaan kipaisi nopeasti karkuun tai emän selän taakse piiloon.

Vaikka Viljo näyttikin varsana arkuuden merkkejä, omaksui se nopeasti vaikutteita itsevarmalta emältään. Enää eivät ämpärit tai muut kipot oripoikaa pelota, mutta hevosen saaliseläin vietti on syytä pitää aina mielessä, erityisesti jos tietää Viljon vastassa olevan jotain sille ennestään tuntematonta. Rauhallisesti eteneminen on onnistumisen yhtälö ja suoritetusta kengittäjän tai eläinlääkärin vierailusta palkitaan porkkanalla tai muulla herkkupalalla. Hoitotilanteissa oripoika käyttäytyy usein kypsästi, mutta karsinan ovi kannattaa pitää täysin suljettuna tai sitten hevonen kytkettynä, muuten ori saattaa lähteä ominpäin kävelylle - varsinkin jos tammaseuraa on lähettyvillä. Viljon saattaa joskus nähdä luimuilevan Miksulle. Tästä ei tarvitse huolestua, eivätkä oripojat ole toisilleen uhitelleet ylätallin ulkopuolella - tiedä sitten mistä ovat herneen turpaansa saaneet.

Selästä käsin on Viljon varsin mukava. Suoria linjoja on kylläkin ihan tylsää kulkea eikä esteen oikeasta kulmasta lähestymistäkään oikein vielä hallita. Ori mutustelee kuolaimia parhaansa mukaan, ja unohtaa helposti selässään istuvan ratsastajan. Jos lyhyttä keskittymiskykyä ja esteiden kanssa pähkimistä ei lasketa, on oripoika aikas riemukas ratsu. Se ei tunnu pistävän pahakseen napakoitakaan apuja, joille useimmiten löytyy tarvetta! Viljon isä on estetaituri enemmän kuin kouluratojen kulkija, kun taas Viljon emä on yleispainoitteinen mamma; estaradalla helposti kuumutaan ja koulussa taas raippaa ei sovi unohtaa. Saapi sitten nähdä, kumpaan suuntaan tämän pojan kanssa mennään - toivoa on varmasti sekä kouluun että esteisiin.

Viljon liikutusohjelma

   1.1.2016 - 1.7.2016
Maanantai  Kouluratsastusta 1h
Tiistai  Juoksutusta liinassa tai irti
Keskiviikko  Koulua sekä puomitreeniä 1h
Torstai  Kevyt maastolenkki (toisen ratsukon kanssa halutessa).
Perjantai  Puomitreeni sekä muutamia esteitä. Tai irtohypitystä. 1h
Lauantai  Vapaapäivä. Korkeintaan lenkki maastossa taluttaen tai kentällä.
Sunnuntai  Kunnollinen retki maastoon (vähän kiipeilyä ym.) (toisen ratsukon kanssa halutessa)

Työntekoa on viikossa 3-5 kertaa, vastapainona juoksutusta sekä irtohypytystä. Kuntoharjoittelu on tärkeää, joten maastoilla voi paljon toisen ratsukon kanssa (Stadi tai Taavo ovat rauhallisia maastoilijoita). Tarkoituksena harjoitella lisää Helppo C:n tason liikkeitä: keskikäynti, harjoitusravi, harjoituslaukka (oikea ja vasen), temponlisäys ravissa, pysähdys, peruutus sekä ratsastusradan tiet (koko rata leikkaa, kolmikaarinen kiemuraura, ympyrät, voltit ja suunnanmuutokset).
 

Tallivihko
(Lyhyet päiväkirjamerkinnät ovat tallikirjassa, Viljon mainintojen hakuapuna voit käyttää toimintoa Ctrl + F)

4.3.2016
Onhan siitä täälläkin mainittava, että meidän oma kasvatti Viljo odottelee nyt omaa jälkeläistään syntyväksi. Hirttivaaran Hiru-Hämy on nimittäin kantavana Viljosta ja tamman vatsa on kasvannut jo niin mojovaksi, ettei varsan syntymäpäivä voi olla enää kovin kaukana! Toivottavasti kaikki sujuu mutkattomasti ja pääsen pian tervehtimään varsaa - tuleekohan pikkuiselle samanlainen pehko kuin isällään?


18.2.2016 - Uppe
Olihan se onnellinen uutinen. Että tämä, vuosien varrella jo ihan aikuiseksi kasvanut heppatyttö pääsisi takaisin lapsuuden lempitallille puuhastelemaan. Jos 11-vuotias Uppe olisi tietänyt mitä rapiat kymmenen vuoden päästä tapahtuisi, eipä olisi varmasti uskonut. Tai jos olisi, ei olisi ainakaan malttanut odottaa sitä onnen päivää. Siksi lähdin tänään Rouhimäelle tutustumaan uuteen hoitoheppaani Viljoon juuri sillä samalla tatsilla, joka minulla oli hevosiin silloin kun niitä rakastin. Nyt huomasin itsessäni pientä ammattimaista otetta kaikkeen: keskustelin tallin omistajan kanssa kuin työhaastattelussa, esittelin itseni jokaiselle vastaantulevalle ja pyrin hieromaan heti niitä kuuluisia kontakteja ja sosiaalisia suhteita. Viljo ei kontaktoinnista välittänyt, sillä kun oli päivän ruokailut meneillään tarhassa. Oikeastaan orin tarhakamu, komea Simo oli siinä ensimmäisenä kaulaansa aidan yli kurottamassa, kun keskustelimme Annen kanssa tallin tavoista portilla.

-Että jos et nyt ihan heti selkään kapua niin muuten saat kyllä vapaat kädet. Yleensä noille nuoremmille tytöille olen antanut alkuun pikkutehtäviä, että oppivat ja saan seurata tilannetta etäältä, mutta ilmeisesti kumminkin olet orienkin kanssa ollut tekemisissä niin enpä usko että teille tulee ongelmia, Anne totesi tietopaketin luennoituaan. Olin aiemmin jo maininnut omasta hevostaustastani: niistä Rouhimäki-vuosista ja sen jälkeisistä vuokraponeista. Olin kehunut kuinka pässipäisiä hevosia olin saanut ratsastettavaksi silloin, kun tein töitä yksityistallilla. Ehkä olisi pitänyt tarkentaa, että onhan siitä aikaa, teini-ikäisenähän minä siellä kakkaa kuskasin kärryihin ja kärryistä tunkiolle. Hevoshommat ovat onneksi kuin pyörällä ajaminen, kerran kun oppii niin hetkessä se taas palautuu mieleen. Ja oli minulla vallan kotoisa olo siinä Viljon tarhan edessä. Pörheä, paksukarvainen suomenhevonen siinä odotteli, että joku tulisi ja pikkuisen kuopsuttiaisi kyljestä. Vaikka toisaalta juuri sillä hetkellä Viljo tuntui tarvitsevan vain sen hetken: ne heinät, ne pöperöt. Siinä oli putte onnellinen.

Tänään meillä ei Viljon kanssa vielä tapahtunut mitään erityistä. Diipein yhdessä vietetty taisi olla se, kun hain orin tarhasta ja harjasin sen läpi. Anne liikutti hevosen tänään, joten puin hänelle ratsun valmiiksi ja kävin vielä vähän kävelemässä tallialueella ennen kuin minun tutustumisvisiittini oli tullut päätökseen. Löysin tieni Annen ja Viljon perässä maneesille, joka kyllä ilahdutti. Oliko se siinä silloinkin, kun minä olin se hoitajia vieressä kadehtiva ponityttö? Ehkä, mutta silloin maneesi ei ollut se juttu. Se juttu oli ne ihanat ponit ja isot tytöt, jotka sai ratsastaa ilman satulaa niillä pukittavilla poneilla ja jotka tippuivat melkein joka kerta, mutta niillä oli silti ihan hurjan hauskaa ja ne olivat minun silmissäni staroja. Tälle mielikuvalle annoin hetkisen ajatuksistani kun ajelin Rouhimäen tallilta kaupunkiin päin. Kannatti ryhtyä tähän, tämähän on paras ideani pitkään aikaan!

Mielelläni seuraan Viljon liikutusta ja nousen myös itse satulaan tulevina viikkoina. Työt ja vastuutehtävät otetaan vastaan, hoidan tarvittaessa myös muita ponikavereita jos tarve vaatii!

Terkuin Uppe


Voi Uppe! Et voi uskoa kuinka virkistävää oli saada sinut mukaan porukkaan. Viljolla on rahkeita vaikka mihin jos sen kanssa ehtisi treenailla ja tehdä, mutta hevosia kun riittää ja kiirettä pitää (vaikka näin ei tunnollisen omistajan kuuluisikaan sanoa), niin on vapauttavaa saada porukkaan sellainen, jonka tekemisiä minun ei tarvitse niinkään seurailla verrattuna juuri nuihin nuorempiin rapsuttelijoihin. Ihmeellisesti tällaiset toisen päivyritarinat inspiroivat myös minua, ja taidankin tästä siirtyä toimistoon tietokoneelle näpyttämään erilaisia rästejä. (Psst. Sivistyssanakirjan mukaan rästi on "määräaikana maksamatta jäänyt vero tm. maksu. esim. Vero-, vuokrarästi" hehe onneksi ei sentään ihan näinkään). Jos satut joskus olemaan tallilla vielä iltaruokinnan aikaan, olisi iso apu jos ehtisit avustamaan Tiinaa ylätallin ruokien jaossa. Meillä on pieni henkilökuntavaje helmikuulla, kun allekirjoittanutkin käyttää liikaa aikaa kevään suunnitteluun.. Olen aivan samaa mieltä siitä, että hevoshommat ovat kuin pyörällä ajamista. Nouse vain oriin selkään heti kun itsestäsi siltä tuntuu, ja tulen mielelläni pitämään sinulle jotain ratsastustunnin tapaista jos haluat kentän tai maneesin reunalle seuraa.

Anne


19.1.2014
Tallimme nuorimmainen Viljo täytti tänään neljä vuotta. Onhan se mukavaa, kun kasvatin näkee kasvavan ja kehittyvän, mutta ovat ne niin hauskoja ja hellyyttäviä hevoslapsinakin (toki joskus myös turhauttavia sitä ei käy kieltäminen). Kävimme maastoilemassa Tiinan ratsastaessa Taavolla ja illalla pilkoin porkkanan orin iltakaurojen joukkoon. Näytti pojalle maistuvan paremmin kuin hyvin.

20.3.2010 Pätkä Viljon varsapäivyristä
Nyt muutaman kuukauden ikäisenä Viljon on kerännyt jo paljon itsevarmuutta, ja rohkeutta. Pieni ori on luultavasti ottanut mallia tyynestä emästään, joka ei vähästä hätkähdä. Riimuakaan varsa ei enää ihmettele - sen sijaan riimunnarut ovat todella mukavaa mutusteltavaa. Oli riimunnaru sitten emän tai oma; se löytää aina tiensä Viljon suuhun.

Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole minkäänlaista aavistusta siitä millainen hevonen oriista kasvaa. Mutta sen voin sanoa, että persoonallinen pakkaus on luvassa.


Virtuaalihevonen // a sim-game horse
Grafiikka: Ritva's Gallery